OMG!

Perthesin taudin diagnoosi lävähti suoraan päin näköä. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan taudista, miksi olisinkaan, onhan se harvinainen. Kirjoitan jossain vaiheessa lisää itse taudista, mutta nyt mietteitä tulevasta. Olen lukenut toki nyt paljonkin sairaudesta ja vaikka se nyt moneen muuhun sairauteen verrattuna ei olekaan kovin paha, niin kyllä se vaan tuolle 9v sairastuneelle on kova paikka jo nyt, vaikka olemme sairauden alussa. Sairaus kestää normaalisti 2-4- vuotta, eli taudilla on aika pitkäkin kesto ja juuri ehkäpä pahimpaan esiteini-ikään osuu.

Poika on ollut aina tosi aktiivinen. Tykkää juosta ja kulkea pihalla, on harrastanut jalkapalloa ja salibandya. Tykkää kaikesta urheilusta ja kovasti haluaa kokeilla ja yrittää uutta. Nyt alkoi uusi kausi sählyssä, vaihdoimme uuteen joukkueeseen ja pääsimme treenailemaankin jo muutamat kerrat... kunnes iski tämä diagnoosi.

Saimme tiedon taudista vasta viime viikolla ja tällä viikolla olemme menossa Taysiin tapaamaan ortopediä ja kuulemaan lisää, kirjoitan sitten enemmän. Toistaiseksi pannassa on hyppiminen ja juoksu. Poika ontuu jalkaansa kovasti, mutta onneksi se ei ole kipeä.

Let our journey begin!

Perthes diagnosis came in last week. Our son has just turned 9, he has played football and floorball actively and loves all kinds of different sports. Perthes disease is fairly rare and there is limited amount of information about it. We will be seeing an orthopedic doctor end of this week, so we will know more then and I will write more about all of it, but for now, here's my scribbles and first thoughts.